Liikkumisen tuki (vanha)

Kuljetuspalveluun on oikeus, kun ei vamman vuoksi voi käyttää julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu ja saattajapalvelu

Kuljetuspalveluiden tarkoituksena on turvata vammaisille henkilöille kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muille kansalaisille.

Hyvinvointialueen on järjestettävä vammaispalvelulain mukaan vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen. Saattajapalvelu on järjestettävä silloin, kun henkilö tarvitsee toisen henkilön apua niin paljon, että taksin tai invataksin kuljettajan apu ei ole riittävä. Saattajan tarve kuljetuksen aikana ei sen sijaan ole peruste kieltäytyä myöntämästä kuljetuspalvelua, vaan myös vaikeimmin vammaisilla henkilöillä on oikeus saada kuljetuspalvelu, tarvittaessa siis saattajapalveluun yhdistettynä. Saattajapalveluun ei ole velvollisuutta käyttää esimerkiksi henkilölle myönnettyjä henkilökohtaisen avustajan tunteja.

Kuljetus- ja saattajapalveluun on subjektiivinen oikeus

Vaikeavammaisella henkilöllä on kuljetus- ja saattajapalveluun subjektiivinen oikeus, joten hyvinvointialueen tulee myöntää palvelu kaikille laissa säädetyt myöntämisedellytykset täyttäville hakijoille riippumatta siitä, onko asiaan varattu riittävästi määrärahoja.

Kuljetuspalveluja tulee myöntää vähintään 18 yhdensuuntaista asiointi- ja vapaa-ajan matkaa kuukaudessa sen lisäksi, että työ- ja opiskelumatkat korvataan vaikeavammaiselle kokonaisuudessaan. Jos osoitetaan vammaisella henkilöllä olevan tarve lakisääteistä 18 matkan minimiä suuremmalle määrälle asiointi- ja vapaa-ajan matkoja kuukaudessa, myös näitä matkoja tulee myöntää todellista tarvetta vastaava määrä.

Opiskelumatkoja puolestaan ovat esimerkiksi matkat TELMA- tai VALMA-opintoihin ja muihin opintoihin, jotka johtavat tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen tai parantavat henkilön mahdollisuuksia työllistyä. Sen sijaan harrastusluonteisiin opintoihin ei opiskelumatkoja tarvitse myöntää, vaan niihin voi käyttää vapaa-ajan matkoja.

Kuljetuspalvelut ulottuvat asuinkuntaan ja lähikuntiin

Kuljetuspalveluilla tarkoitetaan henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvia kuljetuksia tai lähikuntiin ulottuvia kuljetuksia. Lähikunta voidaan määritellä ns. toiminnallisena lähikuntana, jolloin on otettava huomioon vammasta tai sairaudesta aiheutunut tarve sellaisiin palveluihin, joita ei ole saatavissa asuinkunnan alueella. Asiointi- ja vapaa-ajan matkojen tarkoitukset ja kohteet asuin- ja lähikuntien alueilla ovat vammaisen henkilön itsensä päätettävissä. Hyvinvointialue ei voi esimerkiksi yleisohjeillaan rajata tätä asiakkaan päätösvaltaa.

Kuka voi saada kuljetuspalveluita?

Vaikeavammaisena henkilönä kuljetuspalveluja järjestettäessä pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Pelkkä lääkärinlausunto vaikeavammaisuudesta ei ole riittävä peruste, vaan kuljetuspalveluja myönnettäessä on kiinnitettävä huomiota vammaisen henkilön omaan sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön (esim. missä ovat harrastukset, palvelut yms.). Arvioitavaksi tulee myös se, voiko henkilö ilman kohtuuttomia vaikeuksia käyttää joukkoliikennevälineitä (esim. etäisyys joukkoliikennepysäkille). Tarvittaessa voidaan tehdä koematka sen selvittämiseksi, aiheuttaako hakijan vamma kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää joukkoliikennettä.

Liikkumisen vaikeus voi johtua psyykkisestä tai fyysisestä seikasta

Vaikeavammaisuus voi olla psyykkisistä tai fyysisistä syistä johtuvaa. Vaikeavammaisuuden kriteeri täyttyy myös silloin, kun henkilö ei pysty psyykkisten syiden vuoksi käyttämään joukkoliikennevälineitä. Henkilö ei tällöin osaa tai voi esimerkiksi hahmotusvaikeuksien, käytöshäiriöiden tai pelkotilojen vuoksi käyttää joukkoliikennevälineitä. Vaikeavammaisuuden arviointi on tehtävä aina hakijakohtaisesti.

Myös hyvin pienellä lapsella voi olla oikeus kuljetuspalveluihin. Merkitystä ei siis ole sillä, pystyykö lapsi itse määrittelemään palvelujensa tarpeen. Mikäli vaikeavammainen lapsi tarvitsee joukkoliikennevälineissä liikkuessaan esimerkiksi apuvälineitä vammastaan tai sairaudestaan johtuen, voi hänen kuljettamisensa joukkoliikennevälineissä olla vammaispalvelulain ja -asetuksen tarkoittamassa mielessä kohtuuttoman vaikeaa. Arvioitaessa lapsen oikeutta kuljetuspalveluun tulee huomioida myös se, mitä saman ikäiset lapset yleensä tekevät ja millä tavoin kuljetuspalvelut edistävät lapsen itsenäistymistä. Vammaisen lapsen oikeuksista löytyy lisätietoa esimerkiksi täältä.

Kuljetuspalveluiden järjestämistavat

Hyvinvointialue voi järjestää kuljetuspalvelut esimerkiksi taksikuljetuksina, kutsutaksikuljetuksina, yhteiskuljetuksina, palvelulinjoja hyödyntäen tai näitä tapoja yhdistellen. Järjestämistavan tulee kuitenkin olla sellainen, että asiakas voi tosiasiassa käyttää palvelua. Näin ollen vaikka kuljetukset järjestettäisiin pääsääntöisesti yhteiskuljetuksina ja tilauskeskuksesta tilattuina, niin asiakkaalla tulee hänen vammansa sitä edellyttäessä olla oikeus esimerkiksi saada yksinkulkuoikeus ja oikeus käyttää tuttu-/vakiotaksia. Asiakkaalla on oikeus saada kuljetuspalvelun järjestämistavasta muutoksenhakukelpoinen päätös.

Kuljetuspalvelumaksut

Kuljetuspalveluista voidaan periä asiakkaalta enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. Jos paikkakunnalla ei ole julkista liikennettä, lähtökohta kuljetuspalveluiden omavastuuosuuden määräämisessä voi olla lähimmän paikkakunnan tai alueen julkisen liikenteen maksu. Hyvinvointialue ei voi päättää periä kuljetuspalveluiden omavastuuna esimerkiksi tiettyä prosenttiosuutta matkan kustannuksista.

Lainsäädäntö tai oikeuskäytäntö ei anna selkeää vastausta sille, miten omavastuu käytännössä tulee määrittää. Sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakaslain mukainen asiakkaan edun ensisijaisuuden periaate sekä perustuslain säännökset ja maassamme noudatettava perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaate puoltavat kuitenkin sitä, että omavastuun määräytymisen perusteena käytettäisiin edullisinta mahdollista lippuhintaa, jonka vastaavassa tilanteessa oleva vammaton henkilö vastaavasta matkasta maksaa. Tällöin jos esimerkiksi arvo- tai kausilipulla matkan hinta on alhaisempi kuin kertalipulla maksettuna, kertalipun hinnan ei tulisi olla omavastuun määräytymisen perusteena.

Saattajapalvelu on asiakkaalle maksuton, eikä saattajan matkasta saa periä maksua.

Kuljetuspalvelun tilaamisesta ei saa periä erillistä tilausmaksua, vaan ainoastaan normaalin paikallispuhelumaksun tai vastaavan operaattorikorvauksen.

Kuljetuspalvelusta perittävät asiakasmaksut eivät saa olla sellaisia, että palveluun oikeutettu vammainen henkilö ei niiden johdosta voisi käyttää palvelua. Asiakasmaksuja tulee tarvittaessa alentaa tai poistaa ne sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 11 §:n mukaisesti.

Lisätietoa

Lisätietoa ja oikeuskäytäntöä kuljetuspalveluista löytyy Vammaispalvelujen käsikirjasta.

Lainsäädäntöä

Vammaispalvelulaki 3.4.1987/380

Vammaispalveluasetus 18.9.1987/759 (4–6 §:t)

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301

Sosiaalihuollon asiakaslaki 22.9.2000/812

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaki 3.8.1992/734

YK:n vammaissopimus SopS 27/2016, erityisesti art. 20 henkilökohtaisesta liikkumisesta.

Erityishuollon kuljetukset

Kehitysvammalain mukaista erityishuoltoa saavalla henkilöllä on oikeus saada maksutta ja ilman omavastuuosuuksia kuljetukset, jotka ovat hänelle erityishuollon saamiseksi välttämättömiä. Tällaisia kuljetuksia ovat esimerkiksi kuljetukset toimintakeskukseen, jossa kehitysvammainen henkilö on kehitysvammalain mukaisessa työ- tai päivätoiminnassa, päiväkotikuljetukset kehitysvammaisen lapsen ollessa erityishuoltona myönnettävässä kuntouttavassa varhaiskasvatuksessa sekä lyhytaikaisen huolenpidon palveluihin liittyvät kuljetukset.

Erityishuollon kuljetusten järjestäminen tai niistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen on  erityishuoltoa järjestävän hyvinvointialueen vastuulla. Kuljetukset ja niiden maksuttomuus on asianmukaista kirjata erityishuoltona annettavien palveluiden ohella henkilölle laadittavaan erityishuolto-ohjelmaan (EHO).

Vaikka lain mukaan kuljetusten järjestämisen vaihtoehtona on niistä aiheutuvien kustannusten suorittaminen, niin hyvinvointialue voi valita jälkimmäisen vaihtoehdon vain, jos kehitysvammaisella henkilöllä on joku tapa, jolla hän voi päästä palveluun ilman järjestettyjä kuljetuksia, kuten läheinen tai läheisiä, jotka suostuvat kuljetuskustannusten korvaamista vastaan huolehtimaan henkilön kuljettamisesta erityishuollon palveluun. Kuljetusten puute ei saa estää kehitysvammaisen henkilön pääsyä hänelle vamman vuoksi tarpeen oleviin erityishuollon palveluihin.

Lainsäädäntö

Kehitysvammalaki 23.6.1977/519 39 §

Kehitysvamma-asetus 23.12.1977/988 3 §

Auton hankinnan ja käyttämisen tuki

Auton hankintaa ja käyttöä tuetaan hankinta-avustuksella ja verohelpotuksilla. Liikkumisesteisen pysäköintunnus ja aiempi vammaisen pysäköintilupa helpottavat pysäköintiä.

Avustus auton hankintaan

Vammainen henkilö voi hakea hyvinvointialueelta avustusta auton hankkimiseen. Avustusta voi hakea myös vammaisen lapsen kuljettamiseen tarvittavan auton ostamiseen. Auto voi olla joko uusi tai käytetty.

Korvauksen määrä on lähtökohtaisesti puolet uuden tai käytetyn auton todellisista hankintakustannuksista. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointialue voi vähentää korvauksesta vanhan auton myynnistä saadun tai todennäköisesti saatavan hinnan tai muun mahdollisen korvauksen sekä autoveron palautuksen määrän. Vakiomalliseen autoon tehdyt vamman vaatimat välttämättömät muutostyöt korvataan kokonaan määrärahojen sallimissa rajoissa.

Avustus on määrärahasidonnainen, joka tarkoittaa sitä, että avustuspäätökseen vaikuttaa hyvinvointialueen talousarvio. Hyvinvointialueen on katsottu voivan kohdentaa määrärahoja siten, että korvauksen suuruus jää alle puoleen auton hankintakustannuksista. Hyvinvointialueen tulee kuitenkin varata talousarviossaan autoavustuksia varten kunnassa esiintyvään tarpeeseen nähden riittävät määrärahat, eli se ei saa tarkoituksella budjetoida tähän tarkoitukseen vähemmän määrärahoja kuin mitä esimerkiksi tehdyistä palvelusuunnitelmista ilmenevä tarve edellyttää. Korvauksen myöntämisen tulee aina perustua vammaisen henkilön yksilölliseen tarpeeseen ja päätös siitä tulee tehdä yksilöllisen harkinnan perusteella.

Hyvinvointialue myöntää auton hankinta-avustuksen vammaispalvelulain 9 pykälän ja sitä tarkentavan vammaispalveluasetuksen 17 pykälän perusteella. Autoa ei ole erikseen mainittu pykälässä, vaan se on pykälässä tarkoitettu päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittava väline, kone tai laite, jonka hankintaan voidaan myöntää taloudellista tukea.

Avustuksen saaminen ei edellytä vaikeavammaisuutta

Edellytyksenä avustuksen saamiselle on, että vammainen henkilö tarvitsee autoa vammansa tai sairautensa johdosta liikkumisessa. Edellytyksenä auton hankinnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi vammaispalvelulain 9 §:n perusteella on, että vammasta tai sairaudesta aiheutuu liikkumisvälineen tarve päivittäisissä toimissa ja että tämä tarve liikkumiseen on jatkuvaa (päivittäistä) tai usein toistuvaa.

Vaikeavammaisuus ei ole avustuksen saamisen edellytys. Auton tarve voi johtua kehitysvammasta silloinkin, kun henkilöllä ei ole liikuntavammaa. Esimerkiksi vamman vuoksi ylivilkkaan lapsen kanssa liikkuminen voi olla hankalaa tai mahdotonta. Moni vammainen henkilö ei kykene liikkumaan itsenäisesti sen vuoksi, että hän ei hahmota ympäristöään ja osaa sen vuoksi liikkua paikasta toiseen. Auton tarve voi johtua myös siitä, että vammaisella lapsella tai aikuisella on sellaisia apuvälineitä käytössä, joiden kanssa liikkuminen tai joiden kuljettaminen esimerkiksi bussilla on vaikeaa.

Avustushakemus kannattaa tehdä ennen auton ostamista

Hyvinvointialueen tulee ottaa aina vammaispalveluita koskevia päätöksiä tehdessään huomioon lain tarkoitus. Tätä on erityisesti korostettu taloudellista tukea koskevassa pykälässä. Lain tarkoitus kertoo, miksi laki on kirjoitettu. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Erityisen tärkeää on ottaa huomioon vammaisen henkilön toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet. Velvoite perustuu sekä vammaispalvelulakiin että sosiaalihuollon asiakaslakiin. Asiakkaan edun sisältöä on avattu tarkemmin sosiaalihuoltolain 4 pykälässä.

Avustushakemus kannattaa tehdä ennen auton ostamista, mutta sen voi tehdä myös jälkikäteen. Ehdoton takaraja on kuusi kuukautta auton hankinnasta.

Auton muutostyöt

Hyvinvointialue korvaa vamman vaatimat välttämättömät muutostyöt vakiomalliseen autoon. Esimerkkinä muutostöistä ovat pyörätuolin nostolaitteet, ajohallintalaitteet ja ohjaustehostin. Välttämättömät muutostyöt korvataan kokonaan määrärahojen puitteissa.

Lisäksi hyvinvointialue voi korvata puolet niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat auton käyttöä helpottavista valmistajan tehtaalla asentamista lisälaitteista. Tällainen lisälaite voi olla esimerkiksi lisälämmityslaite.

Korvaus perustuu vammaispalvelulakiin (9 §) ja vammaispalveluasetukseen (17 §).

Ajoneuvovero

Ajoneuvoveron perusverosta voi saada vapautuksen vammaisuuden perusteella. Vapautus ei koske dieselveroa eli käyttövoimaveroa.

Vapautus voidaan myöntää vain yhdestä ajoneuvosta kerrallaan henkilölle,

1. jolle on myönnetty vammaisen pysäköintilupa tai liikkumisesteisen pysäköintunnus
2. joka kuljettaa sellaista vammaista henkilöä, jolle on myönnetty pysäköintilupa tai
3. jolle on myönnetty autoveron palautus autoverolain 50 §:n tai 51 §:n perusteella.

Hakemuksen voi tehdä Liikenteen turvallisuusvirasto Traficomin sivuilla. Sieltä löytyy paljon lisätietoa asiasta.

Vapautusta ajoneuvoverosta voi myös hakea samalla, kun hakee liikkumisesteisen pysäköintitunnusta.

Vapautus perustuu ajoneuvoverolain 35-37 §:iin.

Liikkumisesteisen pysäköintitunnus

Liikkumisesteisen pysäköintitunnus korvasi vammaisen henkilön pysäköintiluvan 1.6.2020 alkaen. Sitä ennen myönnetyt vammaisen henkilön pysäköintiluvat ovat voimassa lupaan merkittyyn voimassaoloajan päättymiseen saakka. Liikkumisesteisen pysäköintitunnuksella saa pysäköidä

• pysäköintipaikalle, joka on merkitty pyörätuolimerkillä
• maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta
• alueelle, missä pysäköinti on kielletty liikennemerkein
• pysäköintipaikalle merkittyä enimmäisaikaa pidemmäksi ajaksi
• pihakadulle, jos pysäköinti ei haittaa kohtuuttomasti pihakadulla liikkumista.

Pysäköintitunnus myönnetään vammaiselle henkilölle itselleen, vaikka autoa kuljettaisi joku muu. Joissain tapauksissa lupa voidaan myöntää myös työntekijälle, joka kuljettaa työssään vammaisia henkilöitä.

Pysäköintitunnusta voi hakea Traficomin sähköisen Oma asiointi -palvelun kautta tai jättää hakemuksen Ajovarman palvelupisteeseen. Samalla voit hakea vapautusta ajoneuvoveron perusverosta. Sivuilta löytyy lisätietoa esimerkiksi luvan myöntämisedellytyksistä.

Liikkumisesteisen pysäköintitunnuksesta säädetään tieliikennelain 39 §:ssä.

Autoveronpalautus ja -huojennus

Autoveronpalautusta voi saada autoverosta annetun lain 51 ja 50 §:ien perusteella uutena ostettuun tai ulkomailta käytettynä ostettuun ja Suomessa ensi kertaa rekisteröitävään autoon. Päätöksen voi hakea ennakkoon tai viimeistään 6 kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on merkitty auton omistajaksi.

Autoveronpalautus autoverolain 51 §:n nojalla

Auton hintaan sisältyvä autovero voidaan palauttaa kokonaan tai osittain silloin, kun vammainen henkilö invaliditeetin asteen ja auton käyttötarkoituksen osalta täyttää laissa säädetyt edellytykset. Palautettavan autoveron enimmäismäärä on 3 770 euroa. Automaattivaihteista autoa välttämättä tarvitsevalle palautettava enimmäismäärä on 4 980 euroa. Auto tulee vammaisen henkilön omistukseen, ja rekisteriotteeseen tulee maininta autoveron alentamisesta. Tämän vuoksi auton käyttötarkoitukseen tulee kiinnittää huomiota, koska autoa on pääsääntöisesti käytettävä vammaisen henkilön kuljettamiseen.

Autoveron kohtuullistaminen (huojennus) autoverolain 50 §:n nojalla

Verohallinto voi määräämillään ehdoilla erityisistä syistä palauttaa autoveron tai siitä kohtuulliseksi katsottavan osan, mikäli hakija ei täytä autoverolain 51 §:ssä säädettyjä autoveronpalautuksen edellytyksiä. Huojennusmenettely voi soveltua esimerkiksi silloin, kun tarve perustuu perheen alaikäisen lapsen vammaisuudesta johtuvaan kuljetustarpeeseen, mutta autoa ei ole rekisteröity lapsen nimiin.

Verohallinnolle tehtävässä hakemuksessa tulee riittävän tarkasti selostaa vamman laatua ja haitta-astetta sekä auton käyttötarvetta. Hakemukseen on liitettävä lääkärintodistus vamman aiheuttamasta haitasta. Verohallinto kiinnittää päätöksenteossa huomiota myös perheen taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen. Hakemukseen onkin usein perusteltua liittää sosiaaliviranomaisen selvitys ja verotodistus. Verohallinnon päätöksestä ei ole valitusmahdollisuutta. Siksi hakemus on syytä tehdä erityisen huolellisesti.

Lisätietoja autoveron palautuksesta ja huojennuksesta löytyy  verottajan sivuilta.

Voit myös soittaa verottajan autoverotusneuvontaan p. 029 497 150.

Tämän sivun tieto koskee vanhaa lainsäädäntöä. Uutta lainsäädäntöä koskeva tieto on koottu pääsivulle Tuki ja neuvot.